Riitta Airos

Verdunissa aioin kiinnittyä Neeltjen eteen ja astuin laiturille köysi kädessä. Samassa virran pyörre nappasi Mandelinan mukaansa ja alkoi vetää sitä kauemmas laiturista. En saanut mitenkään köyttä kahvan muotoiseen kiinnitysknaapiin eivätkä voimani riittäneet pitelemään venettä. Lopulta koko pitkä köysi luisti käsistäni ja Mandelina alkoi kulkeutua alavirtaan kohti kivisiltaa.

Huusin Neeltjen väkeä avuksi – saksaksi, kun ei nyt siinä hötäkässä muistunut mieleen hollanninkielisiä sanoja – ja onneksi Hans sai veneen napattua kiinni. Kapusin sitten proomun kannen kautta veneeseen. Sovimme Hennie-rouvan kanssa, että he tulisivat laiturille vastaanottamaan köydet, kun yrittäisin uudestaan rantautua. No, vene irti proomusta ja vaihde päälle. Vaan kone sammui heti, samoin peruutusvaihteella. Siinä sitten ajelehdin seuraavankin proomun Uniquen kohdalle, jossa Tony sai heittämäni köyden kiinni.

Vene saatiin vihdoin laituriin, ja ongelman tutkiminen alkoi. Köysi oli kiertynyt potkuriakseliin eikä irronnut millään. Tyhjensin istuinlaatikon tavaratilan, jonne ensin ryömin minä ja sitten insinööri Tony. Akselin pyörityksellä ja Heidin avustuksella saatiin vain muutama sentti köyttä kelattua auki. Leikkasin köydestä pois mahdollisimman paljon ja sitten yritettiin koneella eteen ja taakse. Ei tulosta, joten päätettiin kutsua sukeltaja tai nosturi.

Hennie sai loistavan idean ottaa yhteyttä palokuntaan, ja niinpä hän ja Heidi menivät pyytämään apua rannalla seisoskelevilta koulupojilta, koska kukaan meistä ei puhunut ranskaa tarpeeksi hyvin. Läheiseltä paloasemalta tuli pian auto valot vilkkuen, palomiehet tarkistivat tilanteen ja kutsuivat paikalle sukeltajan. Tämä saapui jo hetken kuluttua, eikä aikaakaan kun kuudesti akselin ympärille kiertynyt köysi oli poissa.

Heidi ja minä kuvasimme ahkerasti tapahtumia kännykälläni. Maksua eivät palomiehet halunneet, mutta pyysivät lähettämään kuvia tekstarilla. Lopuksi Heidi tarjosi meille veneilijöille kuohuviinit ja skoolasimme iloisesti kansainväliselle yhteistyölle.